Finnairin Euroopan business-luokka
Lehdissä uutisoitiin Italian matkan lentoani edeltävänä päivänä ennätys ruuhkista Helsinki-Vantaalla. Arvasin jo etukäteen, että ruuhkiin varauduttuani olen kentällä aivan liian aikaisin. Joten kun tehdessäni lähtöselvitystä Venetsian lennolle sain tarjouksen korottaa lentoluokkaani, tartuin tarjoukseen paitsi uteliaisuuttani, myös varautuakseni parin tunnin odotteluun. Halusin tietää, millainen on Finnairin Euroopan business-luokka, vaikka jo etukäteen epäilinkin, ettei kovin kummoinen. Olin valitettavasti oikeassa.
Lounge
Kuten arvasinkin, minun tuurillani ruuhkasta ei ollut tietoakaan saapuessani kentällä todella hyvissä ajoin. Niinpä sain viettää useamman tunnin Finnairin loungessa. Loungen sisustus oli ihan viihtyisä, mutta ilmastointi ei tuntunut olevan ollenkaan päällä. Tämä johti kuumuuteen ja tunkkaisuuteen ja niiden myötä myös ajoittain leijailevaan hien hajuun.
Tarjoilua oli sopiva määrä: lämmintä ruokaa, jälkiruokaa ja keksejä, mehua ja viiniä. Ruoaksi oli tosin jostain syystä valittu pastaa, joka ei varsinaisesti parane pitkän tarjoiluajan myötä.
Viinit eivät houkutelleet etikettien perusteella ja kellokin oli aika vähän, joten jätin ne väliin “pakollista” kuohuviinimaistiasta lukuun ottamatta.
Loungessa oli ilmeisesti uusia työntekijöitä, koska tarjoilu pöytien täyttäminen ei onnistunut ajallaan, vaan aluksi löysin ainoastaan tyhjiä kuohuviinipulloja, vaikkei loungessa ollut tuolloin montaakaan ihmistä. Tämä kuitenkin huomattiin esimiehen puolesta ja kaksi tarjoilusta vastaavaa työntekijää saivat häneltä ystävällisen, mutta hyvin tiukan palautteen asiasta, joten olettaisin, että normaalisti palvelu sujuu paremmin.
Ruoka
Juomavaihtoehtona oli asianmukaisesti samppanja. Halvimmasta päästä, mutta huonoinkin samppanja on toistaiseksi ollut ihan juotavaa ja niin oli myös tämän kohdalla. Ruokana oli ilmakuivattua lihaa sisältävää salaattia, sämpylä ja Maraboun suklaakeksi. Luulin ensin, että tarjoilun minimaalisuus johtui vielä koronasta, mutta ilmeisesti Finnair on “uudistanut“, käytännössä siis supistanut, tarjoilunsa lyhyemmillä lennoilla. Palvelu sentään toimi moitteettomasti lämpimien pyyhkeiden tuomisesta ruoan pois keräämiseen.
Salaatti oli sinänsä maultaan ihan ok ja ilmakuivattu liha jopa kohtuullisen hyvälaatuista, mutta erityisen täyttävä ateria ei ollut kyseessä. Kannattaa siis syödä loungessa hyvin, jos tulee nälästä kiukkuiseksi. Tai ottaa perinteisesti omat herkut mukaan, jos ruoan maku on tärkeää. Loungen kuminen pasta ei nimittäin ihan heti unohdu.
Mitä jäi käteen?
Kokonaisuutena Finnairin Euroopan business-luokka jätti melko mitäänsanomattoman vaikutelman. Korotus oli muutaman kympin, joten rahan käyttäminen ei harmittanut, kun samalla sain uteliaisuuteni tyydytettyä, mutta loungen valjun ruoan ja tunkkaisen ilman takia kokemus ei tuntunut myöskään käytetyn rahan arvoiselta, varsinkaan kun itse lennonkin tarjoilu oli vähäistä. Erityisesti jälkiruoan virkaa toimittava Maraboun keksi oli rimanalitus, kun miettii business-luokan lennon normaalia myyntihintaa. Samppanjaa on aina kiva juoda ja kuluihan aikakin vähän paremmin, kun oli syömistä ja juomista pelkän mustikkamehun sijaan.