Keidas Venetsiassa – Palazzo Abadessa

Kesäkuussa vehreästä Helsingistä lähdettyäni Venetsia tuntui lumoavasta arkkitehtuuristaan huolimatta ajoittain painostavan harmaalta julkisten puutarhoiden puuttuessa. Vaikka Venetsiassa on yllättävän paljon puutarhoita, suurin osa näistä on lukittujen porttien takana ja suuremmat julkiset puistot löytyvät lähinnä ”laitakaupungilta” eli Biennaalista tai rautatieaseman läheltä. Olinkin iloinen siitä, että hotellini Palazzo Abadessa sisälsi pienen puutarhan, jossa istuskella illalla kuohuviinilasillisen kanssa – hinta suoraan hotellin sivuilta varattaessa oli muita halvempi ja sisälsi pullollisen proseccoa tervetuliaislahjana – ja nauttia aamiaista. Hotelli olikin todellinen keidas Venetsiassa. Juuri minun makuuni sopivan pieni, persoonallinen ja historiallinen ripauksella luksusta.

Keidas Venetsiassa - Palazzo Abadessan puutarha

Huone

Ihastuin hotellin kuvia katsellessani erityisesti yhteen junior-sviiteistä ja kirjoitinkin hotellille etukäteen pyytäkseni juuri tuota huonetta. Sain parin tunnin sisällä vastauksen siitä, että huone oli merkitty minulle vierailuni ajaksi. Jo tästä tuli tunne siitä, että kyseiseen hotelliin palaisin mielelläni ja helteestä ilmastoituun huoneeseen päästyäni olin vakuuttunut asiasta.

Fresko

Vai kuka muka ei haluaisi asua palatsissa edes hetken ajan? Huoneen sisustus oli yltäkylläisen venetsialainen ja ainoastaan pakollinen televisio pisti sisustukseen sopimattomana silmään. Kaikkia rönsyilevä koristeellisuus ei miellyttäne, mutta itse viihdyn hotelleissa, jotka huokuvat paikallista tunnelmaa useimpien ketjuhotellien samankaltaisuuden sijaan ja koska moni vanhaankin rakennukseen sijoittuva hotelli on sisustettu kovin modernisti, olin iloinen valtavirrasta poikkeavasta sisustuksesta.

Oikeastaan ainoa miinuspuoli huoneessa oli kylpyammeen puuttuminen. Muutenkin kylpyhuone oli hyvin mitäänsanomaton itse huoneeseen verrattuna, tosin arvostin ikkunaa ja sen tuomaa luonnonvaloa, sekä kaunista lamppua. Ja toisaalta, antiikkisuihkua tai vessanpönttöä ei sattuneesta syystä samalla tavalla löydä kuin sänkyjä. Varusteina kylpyhuoneessa oli ainoastaan shampoo ja suihkugeeli, ei erillistä hoitoainetta, mutta myös suihkumyssy ja tarvikepaketti, johon en syvemmin tutustunut, löytyivät.

Kyseisen huoneen kohdalla oli maininta kanaalinäkymästä, mutta sen perusteella en huonetta valitsisi, näkymä sivukaanallille talojen lomasta ei nimittäin ollut erityisen mieleenpainuva.

Julkiset tilat

Hotellin vastaanottoaula ja yläaula olivat molemmat kauniit. Tosin yläaula toimi ennemminkin tunnelman luojana kuin oleskelualueena, sillä sohville istuminen oli estetty nauhoilla, mutta itse vietin useammankin hetken vain nautiskellen palazzon tunnelmasta. Hotellin historiaa lueskellessa selvisi, että hotellin omistajat ovat erikseen halunneet panostaa vanhoihin huonekaluihin säilyttääkseen palazzon henkeen sopivan tunnelman ja omasta mielestäni siinä oli onnistuttu sen verran hyvin, ettei minua haitannut yhtään, vaikkei kutsuvilla sohvilla voinutkaan oleskella. Monissa hotelleissa, varsinkin isommissa ketjuhotelleissa, yleiset tilat ovat sen verran kolhoja, ettei niissä tee mieli oleskella, joten siinä mielessä toki oli sääli, että kerrankin kun yläaula oli kutsuva, siellä ei ollut istumapaikkoja, mutta toisaalta, puutarha oli ihana pienimuotoinen keidas muuten kovin kivisessa ja merisessä Venetsiassa.

Aamiainen

Mahdollisesti hotellin pienuudesta johtuen aamiainen ei ollut buffet-aamiainen, vaan aamiaistoiveet piti ruksia listasta edellisenä iltana. Itselleni tämä sopi hyvin, sillä aamiaismakuni ei vaihtele päivittäin. Tiedän jo vuosikymmenten kokemuksella, että itseni on turha yrittää syödä munia ja pekonia ennen iltapäivää, joten vaikka lista sisälsi myös suolaisia juustoja ja leikkeleitä, pitäydyin leivonnaisissa.

Palazzo Abadessan aamiainen

Kulhoon koottu hedelmäsalaatti oli erinomainen. Masentavan usein olen keskihintaisissa hotelleissa törmännyt aneemiseen valikoimaan raakoja hedelmiä, mutta tällä kertaa söin koko kulhollisen hyvällä ruokahalulla. Kypsät, valmiiksi leikatut hedelmät ja marjat ovat kahvin ja croissantin ohella eniten aamiaisessa arvostamiani asioita. Croissant olikin italialaisella mittapuulla ihan ok, mutta kahvi oli ilmeisesti automaatista, mikä oli pettymys, kun jopa Venetsian kaltaisessa turistikaupungissa erinomaisen cappucinon sai kolmasosaan Suomen hinnoista. Mantelikakku oli hyvää, mutta sen verran makea, että paljon pienempikin pala olisi riittänyt. Itse söisin mieluummin rasvaisempaa jugurttia, mutta ottaen huomioon, että suosikkijugurttini, Arlan 3%:a rasvaa sisältävä Islantilainen jugurtti, ilmestyi kauppoihin vasta muutama vuosi sitten ja sitä ennen kaikki maustamattomat olivat joko litkujugurtteja tai paksuja kymmenen prosentin turkkilais/kreikkalaisjugurtteja, makuni ei välttämättä ole valtavirtaa. Kuitenkin ehdoton plus siitä, että jugurttia oli tarjolla maustamattomana ja kokonaisuutena aamiainen olisikin ollut varsin tyydyttävä, jos kahvi olisi ollut kunnollista.

Similar Posts

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *