Palazzo Roselli Cecconi Firenzessä

Palazzo Roselli Cecconi ei ollut oma hotellivalintani Firenzessä, vaan päädyin sinne ilmeisesti alkuperäisen hotellin ylibuukkauksen tai muun varaukseeni liittyvän sähläyksen takia. En jaksanut pahoittaa tästä liiemmin mieltäni, sillä Palazzo Roselli Cecconi osoittautui ihan kelvolliseksi hotelliksi ja Firenzessä riitti sen verran nähtävää, että hotellissa tuli lähinnä levättyä. Hotelli sijaitsi sitä paitsi Santa Crocessa Ponte alle Grazien vieressä lähellä Uffizi Galleriaa, joten sijainti oli kohtuullisen hyvä Firenzen nähtävyyksiin joen molemmin puolin.

Hotelli oli rakennettu vanhan palazzon toiseen kerrokseen ja päästäkseen vastaanottoon piti ensin kiivetä portaita tai matkustaa vanhalla hissillä. Itse käytän yleensä portaita, ellei minulla ole paljoa matkatavaroita tai kerroksia ole montaa. Check-in sujui nopeasti ja vastaanottovirkailija saattoi minut kokolattiamattoa lukuun ottamatta viihtyisän oleskelutilan ohi huoneeseeni. Oleskelutilassa tosin soi päivisin jossain määrin rasittava musiikki, joka valitettavasti hieman kuului myös huoneeseeni. Mutta koska illalla tätä ongelmaa ei ollut ja päivällä vietin vain vähän aikaa huoneessani, en jaksanut asiasta valittaa.

Huone

Huoneeni oli King Executive. Ovi avautui pieneen eteiseen, jossa oli vaatekaappi ja minibaari lasien kanssa. Minibaarin hintataso oli muistaakseni melko kohtuullinen, mutta olin löytänyt ruokakaupasta uuden mielenkiintoisen viinityypin, Franciacortan – pohjois-Italian samppanjan, jota maistelin mieluummin.

Eteisen jälkeen itse huone levittäytyi eteen. Huonekorkeus kiinnitti huomioni ensimmäisenä. Iltaisin oli ihanaa loikoilla sängyssä, kun tilaa hengittää tuntui olevan ihan toisella tavalla kuin kahden ja puolen metrin huonekorkeudella. Osittain huonekorkeuden ansiosta huone tuntui valtavalta. Kuten kuvasta näkee, sisustus oli melko pelkistetty verrattuna Venetsian tapetoituihin seiniin, ja yhdessä huonekorkeuden ja puulattian – inhoan kokolattiamattoja, niin hotelleissa kuin muuallakin – kanssa kokonaisuus tuntui seesteiseltä. Tosin vaikka ikkuna oli korkea, kuten kuvista huomaa, siitä tullut valo ei riittänyt valaisemaan koko huonetta. Huone olisikin ollut vielä viihtyisämpi, jos ikkunan vieressä olisi ollut toinen.

Televisio oli asetettu sängystä katsoen hölmöön paikkaan johtuen siitä, että luonnollisemman paikan vaati kylpyhuoneen ovi. En muista koskaan katsoneeni hotellin televisiota, mutta ottaen huomioon, että huoneessa oli myös iso divaani, parempi paikka televisiolle olisi saattanut olla divaania vastapäätä. En usko kenenkään haluavan katsoa televisiota pöydän ääressä istuessaan ja nykyisellään sen sijoittelu oli myös pöydän ääressä työskentelyä ajatellen hölmöhkö.

Olisin myös kaivannut sähköpistoketta sängyn viereen valon katkasijoiden lisäksi. Yllättävän monessa hotellissa ei tunnu olevan järkevissä paikoissa olevia pistokkeita. Mahdollisesti sen takia, että sähkötyöt on tehty ennen kännyköiden ja älypuhelimien lisäämistä, mutta nykyaikana kaukana olevat pistokkeet hankaloittavat laitteiden yhtäaikaista lataamista ja käyttämistä samalla, kun päivän kaupunkikierroksen jälkeen haluaa lepuuttaa jalkojaan sängyllä maaten. Sänky itsessään oli mukava, tosin kuten aina sen puuttuessa, kaipasin pussilakanaa. Näin kesällä yöpyessäni sängyssä tosin ei oletuksena ollut peittoakaan, vaan pelkkä lakana.

Kylpyhuone oli jälleen hyvin mitäänsanomaton. Ei kylpyammetta ja vaatimattomat suihkusaippua ja shampoo paljastivat, että huoneen viihtyisyydestä huolimatta hotelli ei yritäkään profiloitua luksushotellina, vaan tyylikkäänä, mutta melko pelkistettynä pikkuhotellina. Pidin kuitenkin kylpyhuoneen seinälaatoista, eikä sen siisteydessä ollut valittamista.

Aamiainen

Aamiainen tarjoiltiin parvekkeella. Kovin kummoisia näkymiä parveke ei tarjonnut, mutta helteestä huolimatta iltaisin ja aikaisin aamullla parvekkeella oli viihtyisää, varsinkin, kun siellä sai olla rauhassa oleskelutilassa kuuluvalta ärsyttävältä musiikilta. Ainakin aamiaisella.

Hieman omituisesti aamiainen tuotiin valmiina pakettina pöytään. Ymmärrän hyvin, ettei tämän kokoisessa hotellissa ole buffettia, enkä sellaista yleensä ottaen muutenkaan kaipaa, mutta toisin kuin Venetsiassa, minulta ei kysytty, mitä haluaisin ja niin sain aivan liikaa ruokaa. Avaamattomat murot toivottavasti annettiin seuraavalle, mutta leipä lienee mennyt suoraan roskikseen minun jälkeeni, mikä on turhaa tuhlausta.

Mikään aamiaisessa ei herättänyt erityisiä intohimoja. Croissant oli melko perustasoa Italiassa eli ei erityisen hyvä. Kakku maistui valmiskakulta ja hedelminä oli ainoastaan melonin palasia. Myös kahvi oli tälläkin kertaa anteeksiantamattoman heikko. Leipää en maistanut – en ymmärrä, miksi kukaan haluaisi syödä paahtoleipää paahtamatta. Kuten kylpyhuoneen varustelusta, myös aamiaisesta huomasi selkeästi, että Palazzo Roselli Cecconi on viihtyisästä huoneesta huolimatta kaukana luksushotellista.

Kokonaisuutena Palazzo Roselli Cecconi Firenzessä jätti ihan hyvän vaikutelman, pitkälti huonekorkeutensa ansiosta, mutta erityisen mieleenpainuva vierailuni ei ollut. En myöskään missään nimessä maksaisi erikseen aamiaisesta, jos tarjolla olisi huone ilman aamiaista. Nyt olin varannut huoneen toisesta hotellista, jossa aamiainen kuului automaattisesti hintaan.

Samankaltaiset artikkelit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *